Polyamoria – Lupa rakastaa

”Mä en pidä avioliiton omistavuudesta. Musta polyamorinen suhde on parempi vaihtoehto.” Tuon tapaisen kommentin kuulin uuden ystäväni suusta alkuvuonna 2019. Jotain polyamoria-sanan sisällöstä aavistin sanaa maistellessani, mutta turvauduin googleen. 

Ensireaktioni oli vastustus. Kahden ihmisen välinen liitto on oikea ja ennen kaikkea sovinnainen parisuhdemuoto. Yksi ihminen ja suhde kerrallaan!

Kunnes muistin, kuinka alakoululaisena listasimme luokan poikia tykkäysjärjestykseen. Ei lapsi tajunnut rajoittaa tunteitaan. Ville oli luokan ihanin ja Jani toiseksi ihanin. Viimeistään rippileirillä luotiin rajat sille, millaista romanttisen rakkauden pitäisi olla kelvatakseen yhteiskunnalle ja kirkolle.

Muistin myös, kuinka opiskeluaikoina ihastuin toiseen mieheen, vaikka seurustelin. Silloin ei tullut mieleenikään, että olisin tunteita kahlitsematta voinut tuntea ihastusta ja rakkautta molempia miehiä kohtaan. Muistan, kuinka tukahdutin ihastuksen tunteet. Tai ainakin yritin kovasti. Kyllähän ne sitten aikanaan haihtuivat. 

2000-luvun vaihteessa opiskelijaelämässä oli vain seurustelua ja pettämistä. Siten tunteiden kieltäminen oli ainoa vaihtoehtoni, sillä pettäminen ei ole koskaan mahtunut maailmankuvaani sopivana asiana. Ja jos olit romanttisessa mielessä kontaktissa suhteen ulkopuoliseen henkilöön, petit. 

Muita vaihtoehtoja ei ollut. Vapaa rakkaus oli mennyttä hippimeininkiä. Olikohan termiä polyamoria edes lausuttu Suomen rajojen sisällä vielä silloin? Oli tai ei, sellaisesta vaihtoehdosta en parikymppisenä tiennyt. Tunsin järjetöntä syyllisyyttä samalla, kun ihastuksen kohteen antama huomio hiveli itsetuntoani. En kuitenkaan halunnut jättää poikaystävääni, josta lopulta tuli aviomieheni. 

Parikymmentä vuotta myöhemmin löytyi asia, jonka turvin olisin nuorena opiskelija voinut kohdata ja käsitellä tunteeni rehellisesti, jos vain olisin tiennyt. On olemassa polyamoriaa. Suhdeverkostoja, joissa rakkaus ja rehellisyys ovat keskiössä. On ok, että rakastaa ja on romanttisessa suhteessa enemmän kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Kunhan kaikki suhteen osapuolet tietävät kuviosta ja hyväksyvät sen.

Polyamoriasta on vähän kirjallisuutta

Edelleen polyamoriasta on melko vähän tietoa saatavilla. Verrataanpa vaikka maaliskuussa 2021 Piki-kirjastossa kahdella sanalla tehtyä hakua, joiden kirjallisuuden kautta voisi saada ajattelun aiheita esim. aviokriisin kohdatessa:

Polyamorisen ystävän kanssa käydyt useat keskustelut ja chattailut aiheesta herättivät mielenkiintoni polyamorian mahdollisuuksista – ja myös haasteista. Kahta kauniimmin -kirja (Franklin Veaux & Eve Rickert: More Than Two) oli kattava tietopaketti monisuhteisuudesta. Muutama englanninkielinen teos sisältyy noiden 15 kirjasto-osuman joukkoon. Kuin myös elokuva Professor Marston and the Wonder Woman, joka kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan miehen ja hänen kahden naisensa suhteesta.

15 osuman joukosta en löytänyt yhtään proosateosta, joka olisi kertonut polyamorisesta rakkaudesta. Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla -teoksen avainsanana oli polyamoria, mutta kirja oli tarina pettämisestä. Polyamoria-sana mainittiin yhden kerran jossain 200-300 sivun välimaastossa.

Polyamorisen proosan puuttuminen oli havahduttavaa. Proosan puuttumisen keskellä mielikuvitukseni otti ohjat käsiin ja kuvittelin, millaista polyamorinen elämä voisi olla. 

Mielikuvitusmatkani muotoitui soivan romaanin muotoon. Triadi, e-kirja ja albumillinen kirjaan liittyvää musiikkia julkaistaan 16.4.2021. 

Tästä blogista saat tietoa polyamoriasta. Toivottavasti se voi auttaa sinua ymmärtämään ehkä itseäsi, puolisoasi tai ystävää, jos rakkaus meinaa rönsyillä yli sovinnaisten, yhteiskunnan ja kirkon asettamien rajojen! 

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta polyamorian äärellä voin sanoa kokeneeni toisin. 

Löydettyäni polyamorian, sain luvan rakastaa! 

Love, 

Anni M.

P.s. Liity sähköpostilistalleni, niin saat tietoa polyamoriasta ja pysyt kärryillä kuulumisistani ja julkaisuistani! Liittymällä hyväksyt tietosuojaselosteen.