Kommunikaatio-ongelmia

Blogi on ollut tauolla koko syksyn. Sille on syynsä. Ensinnäkin, välillä mietin, kannataako käyttää aikaa tähän blogiin? Lukeeko kukaan näitä tekstejä, kun kukaan ei kommentoi? No, sillekin on varmasti syynsä. Se, etten tekstin kirjoittamisen jälkeen jaksa enää markkinoida ja hankkia aktiivisesti lukijoita. Eli kyseessä on ihan itse aiheutettu kommunikaatio-ongelma.

Toinen syy blogin hiljaiselolle on, että on ollut muuta tekemistä. Ilokseni voin todeta, että vaikka syksyllä aukesi jälleen koulun ovi työpaikan ovena, olen kulkenut tuosta ovesta hyvillä mielin koko syksyn. Uuden työpaikan myötä löytyi jälleen työn ilo, vaikka itse työ on samaa kuin aikaisemmin.

Kolmas syy on, että olen koronasta huolimatta jalkautunut muiden aikuisten sekaan ja kerännyt aineistoa TRIADI:n jatko-osiin. Voi ihanuus, millaisia kohtaamisia ja keskusteluja olen saanut syksyn aikana käydä! Välillä olen jo jopa työstänyt materiaalia raakatekstiksi. Jossain vaiheessa alkaa vimmattu näppiksen näpyttele, jos vanhat merkit työtavoistani pitävät paikkaansa.

Sitten itse asiaan, varsinaiseen blogi-postauksen aiheeseen otsikolla:

Kommunikaatio-ongelmia

Viime postauksessa jaon pari hyvää vinkkiä Kahta kauniimmin -kirjasta, mitkä sopivat mihin tahansa ihmissuhteeseen. Ensimmäinen oli suoran kommunikaation tärkeys. Sitä olen luullut tekeväni ja osittain olen tehnytkin. 

Suora kommunikaatio ei vain oikein toimi, jos vastapuoli ei käytä sitä. Olen esittänyt kysymyksiä saamatta niihin vastauksia. Olen esittänyt lisäkysymyksiä ja vielä senkin jälkeen olen ollut epävarma, mikä vastaus kysymykseeni oli.

Olen tosin itsekin langennut kirjoittamaan tärkeistä asioista rivien väliin. Olen saanut viestien vastaanottajilta kehuja, että kirjoitan hyvin. Niistä innostuneena olen käyttänyt entistä värikkäämpiä sanamuotoja. Ja vau, miten hyvä kirjoittaja olen välillä itsenikin mielestä ollut!

Kikkailulla on ollut kääntöpuolensa. Vastaanottaja ei ole aina saanut viestiäni niin kirkkaana, kuin tarve olisi ollut. Olen joutunut toteamaan, että vitsit, miten tyhmästi olenkaan kommunikoinut! Otetaan muutama esimerkki:

”Ei hätää, vastailet tai olet vastaamatta sen mukaan kuinka sulla on aikaa ja huvitusta.”

kun tarkoitan

”Haluan tutustua sinuun. Kuulla sun tarinan sitä tahtia, kuin olet sitä valmis jakamaan.”

——-

”En tykkäisi ihastua/rakastua niin kaukana asuvaan mieheen.”

kun tarkoitan

”Olen valmis hyväksymään, että meillä on pitkä välimatka maantieteellisesti ja olen halukas tutkimaan, kuinka lähelle voi etäisyydestä huolimatta päästä. Olen valmis miettimään ratkaisuja, kuinka olla suhteessa ja löytää yhteistä aikaa välimatkasta huolimatta.”

——-

”Tässä vaiheessa olen antanut itselleni luvan seikkailla sen mukaan, kuin haluan, jotta voin pysähtyä, kun kohdalle osuu ihminen, joka sitä toivoo.” 

kun tarkoitan 

”Olen valmis sulkemaan deitti-profiilini ja lopettamaan muiden tapailun, jos tahdot rauhassa tutustua muhun.”

——-

”… tapaisin sut vielä mielelläni.”

kun tarkoitan

”Koska nähdään?”

Tunteiden herääminen muuttaa viestintää

Kirjallisen kikkailun lisäksi olen hukuttanut sanomani rivien väliin, koska minua on pelottanut. Pelottanut, etten saa vastakaikua tunteilleni, jotka alkoivat herätä. Sama taisi tapahtua viestieni vastaanottajalla, sillä jossain kohtaa ymmärsin, miksi hänen viestinsä olivat välillä tympeitä ja lyhyitä, välillä paljon mukavampaa luettavaa. 

Viestieni sisältö resonoi hänen vastauksissaan. Mono—poly-suhde osa 2 -postauksessa perään kuuluttamallani rehellisyydellä ja avoimuudella on todellakin rajansa. Pitää arvioida, mikä on sopiva määrä informaatiota kullekin. Tämä on haastavaa siinä kohtaa, kun ei vielä tunne toista hyvin.

 ”Sun kanssa olen ollut jotenkin ihan kauheen herkillä… Mutta sehän kertoo siitä, että sillä mitä ajattelet, sanot tai teet on mulle väliä. No miksi? No siksi, että ihastuin…”

Pelkään mokanneeni tämän suhteen. Onneksi osaan pyytää anteeksi ja olen sen tehnyt. Vaan vieläkin on kommunikaatio-ongelmat esteenä. Mies piilotti profiilinsa ja anteeksipyyntöni ei ehkä ole tavoittanut häntä.

Onneksi on vielä yksi oljenkorsi. Vanha kunnon posti! Toivotaan, että jouluruuhkasta huolimatta kirjeeni löytää perille.

Toivottavasti moni meistä saa lähettää ja vastaanottaa ihanaa joulupostia!

Love,

Anni M.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *